tiistai, 30. joulukuu 2008

Uusi vuosi.

Vuosi hupenee käsissäni,

ei kai sillä ole merkitystä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilinen jää historiaan muistamattomana,

opimmeko me yhtään mitään tänäkään vuonna?

 

Samat virheet,

samat typerät ajatukset,

luuletko todellakin voivasi pitää lupauksesi?

 

Vuosi on vain numeroita,

opettelemista kirjoittamaan uudet luvut päivämäärän kohdalle.

 

Aika kuluu nopeasti,

tajuan olevani vanhempi.

 

Tajuan voivani kuolla huomenna,

tajuan, etten ehkä näe seuraavaa vuotta.

 

Samaan aikaan tajuan selvinneeni tästä vuodesta,

tajuan olevani edelleen elossa.

 

Kyyneliä ja naurua,

piilotettuja tunteita.

 

Tunteettomuus tahrii edellisen vuoden vereen,

surullisuus kahlitsee sen rautaisiin kahleisiin,

ja yhdessä ne katsovat sen huutavan ja itkevän.

 

Edellistä vuotta ei voi kelata alkuun,

et voi elää sitä uudestaan,

et voi palata korjaamaan virheitäsi.

 

Opettele katsomaan huomiseen,

uskomaan parempaan.

 

Turhauttava vuosi on tulossa,

samanlainen mutta kuitenkin erilainen kuin edellisensä.

 

Jollekin seuraava vuosi jää viimeiseksi

toiselle se on vasta ensimmäinen.

 

Laske kymmeneen ennen kuin vuosi vaihtuu,

kohtaa vuoden viimeiset hetket.

 

Tai älä sittenkään,

kaikki on kuitenkin turhaa.

lauantai, 27. joulukuu 2008

jingle bells... till the end.

Joululomallako mä viimein löysin tarpeeksi aikaa aloittaa kirjoittamaan nettiblogia? Ehkäpä. Tai oikeastaan onhan minulla ollut aiemminkin aikaa, jokapäivä kun paremman tekemisen puutteessa koneella roikun, mutta vasta nyt mieleeni muistui erästä toista blogia lukiessani, että tällainenkin on pitänyt aloittaa. Yksi asia poissa päiväjärjestyksestä, voisiko sanoa, niin paljon minulla on tekemättömiä asioita, jotka olisi pitänyt hoitaa aikoja sitten. Tähän ollaan kuitenkin tultu, olen liian usein lähellä tylsyyskuolemaa, enkä silti edes yritä etsiä itselleni tekemistä. Säälittävä minä.

Mutta asiasta toiseen. Joulu, se taitaa nyt pikkuhiljaa olla ohi. Tai tottakai joulukuuset pysyvät koristeltuina vielä ainakin Loppiaiseen ja jouluvalot ikkunoissa ja ulkona välkkyvät vielä useita päiviä tai jopa viikkoja. Pipareitakin taidetaan syödä vielä pitkälle joulun jälkeen, vaikka koko juhla on jo ohi. Itse en pidä pipareista. Taidan olla ihan iloinen, että koko jouluhässäkkä on ohi. En minä joulua vihaa, muttei minulla ole aikoihin ollut minkäälaista fiilistä juhlia sitä. Antaisin vaikka mitä, jos saisin edes yhdeksi jouluksi takaisin sen lapsena omistetun jouluaattoinnostuksen kun odoteltiin, että lahjoja pääsee avaamaan. Hassua, miten silloin aika tuntui matelevan luvattomankin hitaasti :) Nykyisin joulu ei niinkään merkitse minulle paljoakaan, lähinnä hypin riemusta joululoman takia. Olen todella iloinen, ettei kahteen viikkoon tarvitse pakotautua koulunpenkkiin istumaan.

Lahjaksi sain lähinnä rahaa, sitähän minä kerroinkin tahtovani. Sain myös pari kivaa levyä, joita olen ehtinyt kuunnella varsin mukavasti viime päivinä. Enhän minä nykyisin ole lahjaihmisiäkään, inhoan syntymäpäiviäni ja kaikkia juhlia joissa joudun edes jollaintavalla olemaan keskipisteenä. Antaminen on kivempaa kuin lahjojen saminen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Typerää on se, miten ihmiset luulevat voivansa viedä lahjoilla kaiken surullisuuden tai alakuloisuuden pois toisesta, tai miten ihmiset kuvittelevat voivansa materialla saada riidat sovittua. Hyvin usein lahjat kyllä tepsivät, mutta itse arvostan lähinnä sanoja, sitä että edes yrittää ymmärtää, sitä, että on paikalla kun tarvitsee tukea. Tai arvostaisin, enhän minä itse osaa ottaa vastaan tukea. Suljen kaiken mielummin sisälleni, kuljen itse eteenpäin hymyillen ja kun taakka on ihan liian suuri kannettavaksi, murrun jossain piilossa. Yksinkertaista. Mutta säälittävää.

Joulua seuraa uusivuosi niinkuin aina. Mitä silloin tehdään? Juodaan ympärikännit ja ammutaan raketteja? Ollaan porukassa, valetaan ehkä tinoja? Jokainen viettäköön sitä tavallaan, mutten itse hekilökohtaisesti ymmärrä raketteja. Ja toiset käyttvät niihin satoja euroja. Come on, raketteihin? Typerää, typerää, typerää. Mutta tehköön kukakin mitä haluaa.

Jätän tämän nyt tähän. Kattoo jos jaksaa tulla kirjoittelemaan taas joskus. Hah, hyvät myöhäiset joulut vaan kaikille.

  • .. kuinka?

         2179027.jpg


    Me ollaan vain lunta helvetissä,
    jos ne hukuttaa maailman vihaan
    meidän pitää ehkä kulkee kahleet käsissä, mutta sydäntä ne ei voi varastaa